Tämän blogin Elinvoimainen järvilohi -hankkeesta piti olla iloinen ja kertoa 2,5 vuoden uurastuksen jälkeen virikekasvatettujen järvilohien istutuksesta Puulaan, Päijänteeseen ja Suonteeseen. Valitettavasti luonto kurittaa nyt meitä ihmisiä viimeisen 50 vuoden järvilohen kaltoinkohtelusta ja menetimme kesäkuussa 2019 lähes koko 10 000 lohen istutuserän vesihomeen vuoksi. Tämä ei ole ainoa kerta, kun vesihome on aiheuttanut ongelmia hankkeellemme. Myös keväällä 2020 saimme huonoja uutisia, kun emokalakasvatukseen jätettyjä lohia kuoli vesihomeeseen. Onneksi 2020 istutuksiin vesihome ei iskenyt. Nyt elämme taas jännityksessä odottaen, miten tämän 2021 kevään istutusten käy.
Vesihome on kalojen sienitauti, joka ei ole ollut pelkästään meidän tämän hankkeen poikasten kohtalona, vaan se on viime vuosina aiheuttanut isoja ongelmia myös järvilohien emokalojen parissa sekä yksityisillä poikaskasvattajilla. Vesihometta on ollut suomalaisten kalankasvattamojen riesana 1990-luvulta lähtien, mutta viime vuosina tilanne on merkittävästi pahentunut. Vesihomeeseen ei tällä hetkellä ole toimivaa hoitokeinoa, ja perimältään heikentynyt Saimaan järvilohi tuntuu olevan sille erityisen altis.
100 vuotta sitten – mikä on loppujen lopuksi lyhyt aika – luonnossa kasvanut lohi ja taimen olivat yleisiä isossa osassa Suomea. Tänään melkein kaikki Suomen luonnon lohi- ja taimenkannoista meressä ja järvissä ovat joko kuolleet sukupuuttoon tai ovat henkitoreissaan. Arjen ruokapöydässä ne on korvannut jauheliha ja kanasuikale sekä Norjassa kasvatettu kassilohi. Luonnonkalojen hävitessä kalakantoja on yritetty ylläpitää laitoskasvatuksella ja istutuksilla, joiden tehokkuus laskee vuosi vuodelta. Tästä tilanteesta voimme jokainen syyttää vain itseämme.
Miksi meidän pitäisi välittää muutamasta kalasta, varsinkaan jos emme harrasta kalastusta? Vaelluskalat, kuten lohi ja taimen, ovat hyviä indikaattoreita siitä, kuinka hyvin ihminen elää ympäristönsä kanssa sopusoinnussa. Vaelluskalat tarvitsevat puhdasta vettä elääkseen, vapaita virtoja lisääntyäkseen ja riittävästi ruokakalaa kasvaakseen. Lisäksi niiden pitää selvitä pitkilläkin vaelluksilla pyydyksistä ja muista esteistä päästäkseen yhtenä päivänä takaisin kotijokeensa jatkamaan sukuaan. Myös me ihmiset arvostamme puhdasta vettä, vapaita virtoja ja kalaisia vesistöjä. Jos vaelluskalat voivat huonosti, myös me voimme huonosti.
Äärimmäisen uhanalainen Saimaan järvilohi käy parhaillaan todellista eloonjäämiskamppailua usealla rintamalla. Järvilohi on ollut viimeiset vuosikymmenet täysin laitoskasvatuksen varassa, kun sen pääsy luonnollisille lisääntymisalueille on estetty padoilla. Viimeisten vuosien aikana lisääntymisalueita on kunnostettu ja pieni määrä kutuvalmiita lohia on siirretty patojen alta ihmisten toimesta kutualueille. Tarvitsemme nyt moninkertaisen määrän kutualueita ja poikasille turvallisen pääsyn takaisin järviin, jotta saamme luonnonkierron toimimaan. Meidän pitää vahvistaa järvilohen perinnöllistä monimuotoisuutta, jotta kalat olisivat terveitä, vastustuskykyisiä ja elinvoimaisia. Tämän lisäksi meidän pitää miettiä, miten saamme emokalat ja poikaset pysymään elossa viljelylaitoksilla vesihomeesta huolimatta. Olemme viidessä vuosikymmenessä aiheuttaneet valtavaa vahinkoa Saimaan järvilohelle, joka on aikoinaan elänyt tuhansia vuosia sopusoinnussa ihmisen ja ympäröivän luonnon kanssa. Nyt maksamme miljoonia yrittäessämme korjata tätä vahinkoa.
Tilanne, jossa Saimaan järvilohella olisi vapaa pääsy kutemaan ja poikasilla turvallinen reitti takaisin järveen ilman esteitä ja ilman ihmisen apua, on vielä valitettavasti kaukainen haave lukuun ottamatta pieniä alueita. Samalla se on ainoa mahdollinen ratkaisu pitkällä tähtäimellä, jos haluamme säilyttää järvilohen elossa. Kuurnan voimalaitoksen tulvauoman rakentaminen kutualueeksi on liike oikeaan suuntaan, mutta Saimaan järvilohi tarvitsee 5-8 kertaa isomman lisääntymisalueen tuottaakseen riittävästi poikasia luonnonkiertoon. Tämä tarkoittaa sitä, että tulemme parhaassakin tapauksessa olemaan vielä pitkään, ainakin 20-30 vuotta, riippuvaisia laitoskasvatuksesta Saimaan järvilohen kannan ylläpitämiseksi.
Tieto kolmen Hiitolanjoen Suomen puoleisen padon purkamisesta on erittäin hyvä uutinen Saimaan järvilohen serkulle, Laatokan järvilohelle. Vaellusesteiden poistaminen ja koskien palauttaminen luonnontilaisiksi lisääntymisalueiksi lisää merkittävästi Laatokan järvilohen mahdollisuuksia selviytyä luonnossa jatkossakin.
Olemme jättäneet kesän 2019 vesihome-takaiskun taakse ja suunnanneet katseen tulevaisuuteen. Elinvoimainen järvilohi -hanke osallistuu Saimaan järvilohen pelastamiseen selvittämällä, miten virikekasvatus ja perimän vahvistaminen lähisukuisilla lohikannoilla vaikuttavat Saimaan järvilohen elinvoimaisuuteen. Mukana on Puulan, Päijänteen ja Suonteen lisäksi Luonnonvarakeskus, kolme yliopistoa sekä muut Suomen parhaat järvilohiasiantuntijat. Saimme tehtyä 2020 istutukset lähes suunnitelmien mukaan, ja jatkamme hanketta täysillä eteenpäin kohti tämän kevään istutuksia. Vähennämme vesihomeriskiä jatkossa muun muassa hajauttamalla poikaskasvatusta useampiin laitoksiin. Näin teimme 2020 syksyllä lypsetyn mädin kanssa. Kerron näistä toimista ja hankkeen muista kuulumisista uusissa blogeissa, joiden lupaan olevan positiivisempia!
Toivottavasti jaksatte jatkossakin tukea hankettamme ja tsempata järvilohta kohti elinvoimaisempaa tulevaisuutta!
Elinvoimainen järvilohi ry
https://www.facebook.com/jarvilohi/
(Alkuperäinen blogi kirjoitettu elokuussa 2019, päivitetty maaliskuussa 2021).
Seuraamme blogissamme Elinvoimainen järvilohi-hankkeen etenemistä.
Lue tästä Marko Luhtalan seuraava blogi Pelastetaan järvilohi - Lumme Energia mukan Elinvomainen järvilohi hankkeessa
