Sähkömarkkinamekanismit on otettu tiukkaan tarkasteluun meneillään olevan sähkömarkkinakriisin seurauksena. Kun käynnissä olevaan koneeseen ruvetaan tekemään muutoksia, pitää olla erityisen tarkkana, ettei koko kone mene rikki. Ennustettava investointiympäristö uusille sähköntuotantoinvestoinneille on tärkein turvattava arvo meneillään olevasta sähkömarkkinakriisistä ulos pääsemiseksi.
Jotta kärsittävästä sähkömarkkinakriisistä päästään ulos, on kotimaiseen sähköntuotantoon investoitava lisää. Muutokset mekanismeissa vaikeuttavat suunniteltavien investointien ennustettavuutta. Vuosikymmenten aikajänteillä suunnitelmiaan tekevälle energia-alalle tämä on myrkkyä.
Nykyinen sähkömarkkinamekanismi ohjaa investoimaan edullisiin tuotantomuotoihin – ilmastotyöhön ohjataan tuilla ja päästökustannuksilla
Nykyinen sähkön tukkumarkkinoiden mekanismi hinnoittelee teoreettisesti joka tunnille sähkön kulloinkin edullisimman käytettävissä olevan “seuraavan megawattitunnin” tuotantomuodon muuttuvien kustannusten mukaan. Tuon rajakustannuksen voi muodostaa myös se hinta, jolla jokin teollisuusyritys leikkaa sähkönkulutustaan.
Rajakustannuksiin perustuva hinnanmääräytymismekanismi on antanut sähkön tuotantoinvestointeja suunnitteleville selkeät askelmerkit uusien investointien kannattavuudelle. Kannattaa siis aina investoida sellaiseen uuteen sähköntuotantokapasiteettiin, jonka tuottama energia on tukkumarkkinoiden hintatasoa edullisempaa. Teoreettisesti tämä johtaa markkina-alueen tuotantokapasiteetin kokonaisuuden muuttumiseen kustannustehokkaampaan ja edullisempaan suuntaan. Tästä seuraa energiajärjestelmän kokonaiskustannusten laskeminen, ja kansantalouksien edut energiakustannusten pienenemisestä.
Ilmastopolitiikka on aiheuttanut eri polttoaineille ja tuotantomuodoille lisäkustannuksia esimerkiksi päästökaupan sekä energiaverojen muodossa. Toisaalta on tuettu joidenkin päästöttömien sähköntuotantomuotojen investointeja. Nämä politiikkatoimet ovat aiheuttaneet muutoksia sähkömarkkinoille tarjotun tuotantokapasiteetin hintatasoihin. Aina tuo ”edullisin seuraavan megawattitunnin hinnan” periaate on kuitenkin määrittänyt sähköpörssin sähkön hinnan, vaikka kysynnän ja tarjonnan leikkauspiste onkin vaihdellut tukien, päästökustannusten ja verojen seurauksena.
Suomi ei tulisi yksinään toimeen omalla nykyisellä sähköntuotannollaan
Suomen ongelma meneillään olevassa sähkömarkkinakriisissä on riittämätön sähköntuotantokapasiteetti. Suomesta on kyllä suljettu viimeisen kymmenen vuoden aikana parituhatta megawattia fossiilisia polttoaineita käyttävää sähköntuotantokapasiteettia, mutta korvaavaa kapasiteettia ei ole ehditty rakentamaan samaan tahtiin. Suomen sähkövoimajärjestelmä on rakennettu riippuvaiseksi tuontisähköstä, ja tämä kostautuu nyt suomalaisille yrityksille ja kuluttajille – koko kansantaloudelle.
Suomeen ei ehditä tulevaksi talvikaudeksi rakentamaan uutta sähköntuotantokapasiteettia. Tulevasta talvesta kuitenkin selvitään yli. Ratkaisevaa on se, mitkä ovat keskipitkän aikavälin linjaukset energian huoltovarmuuden sekä kohtuullisen energian hinnan turvaamiseksi.
Arvonlisäveron määräaikainen alennus sähkölle, tai muut välttämättömät välittömän kriisin toimenpiteet, eivät paranna juurisyytä. Riittämättömän tuotantokapasiteetin juurisyy korjataan ainoastaan luomalla ennustettava investointiympäristö sähköntuotantoinvestoinneille.
Sähköntuotannon investointeihin sitoudutaan jopa puoleksi vuosisataa – uskalletaanko investoida, jos sen kannattavuus voi tulevaisuudessa romahtaa?
Pahimmillaan jo spekulaatiot sähkömarkkinamekanismien rajuksi uudistamiseksi tulkitaan voimalaitosinvestointeja suunnittelevissa yrityksissä poliittisen epävarmuuden kasvamiseksi. Nimenomaisesti nyt pitäisi luoda vakautta investointiympäristöön. Sähkömarkkinoiden olemassa olevaan rajakustannusperiaatteeseen ei pidä puuttua tukkumarkkinoiden hinnanmäärittämisen periaatteena. Kaikkine puutteineenkin, se on antanut selkeät askelmerkit uusien investointien kannattavuuden laskemiseen.
Suomessa tehtiin vuoden 2010 myrskyjen seurauksena ylireagoivia päätöksiä sähkön siirtoverkkojen säävarmuuden parantamiseksi. Suomalaiset yritykset ja kuluttajat ovat maksaneet suurista investoinneista tarpeettoman kovan hinnan. Ilmastopolitiikan seurauksena kotimaisten polttoaineiden käytettävyys energiantuotannossa on rajattu, ja sen seuraukset kaukolämmön hintaan valtakunnallisesti tulevat näkymään nousevina hintoina lähivuosien aikana.
Akuutti sähkömarkkinakriisi sisältää myös riskin ylireagointiin poliittisessa päätöksenteossa. Hyvää tarkoittavat toimet eivät saa johtaa harkitsemattomaan markkinaehtoiseen sähkömarkkinamekanismiin puuttumiseen, jottei aiheudu tarpeetonta epävarmuutta uusien sähköntuotantoinvestointien toteuttamiseen. Ainoastaan voimalaitosinvestoinnit auttavat Suomen ulos vaarallisesta sähkön tuontiriippuvuudesta.
