Mitäs kaikkea meillä nyt taas onkaan meneillään?
Perheellisellä yrittäjällä kalenteri onneksi pitää arjen ja pyhät järjestyksessä. Ja onpa kalenteriin välillä hyväksi punakynällä merkitä lomajaksojakin, jotta jaksaa taas hymyillä töissä ja kotona. Tämän vuoden kesäloma on tähän asti ollut kuuma, ja ilmalämpöpumppu on jauhanut sopivia palautumis- ja nukkumisolosuhteita päivän touhuiluista toipumiseen. Seuraavaksi pumppu jauhaa olosuhteet inhimilliseksi olympialaisten seuraamista varten.
Urheilijoiden kannalta on valitettavaa, että paikan päällä ei ole yleisöä kisoja seuraamassa. Yleisön kohahdukset huippusuoritusten ja tiukkojen taistelujen onnistumisten ja epäonnistumisten merkiksi luovat urheilijoille oman, merkityksellisen fiiliksen.
Omalla urallani osallistuin urheilijana kolmiin olympialaisiin. Ensimmäisissä kisoissani Torinossa vuonna 2006 yleisöä oli ladun varrella pitkin matkaa ja kannustusmeteli oli korvia huumaava! Toiset kisat Vancouverissa olivat aivan päinvastainen kokemus; pohjoismaiset hiihtolajit järjestettiin luonnonsuojelualueella keskellä metsää, jossa yleisöä sai olla vain stadionalueella. Valtaosa ladusta kulki metsässä, jossa kisoja seurasi vain muutamia valmentajia ja huoltohenkilöitä. Stadionalue oli suhteellisen lyhyt, eikä sinnekään päästetty kuin muutama tuhat katsojaa. Katsojista ei näissä kisoissa juurikaan ylimääräistä suoritusfiilistä saanut ammennettua. Oli outoa hiihtää arvokisoissa niin, että oravan tiputtaman kävyn äänikin kuulosti hurjalta.
Urani viimeisissä olympialaisissa Sotshissa tilanne oli kaksien edellisten kisojen välimalli. Sotshissakaan yleisöä ei, turvallisuussyistä, saanut olla maastossa, mutta stadionalue oli jokaisena kilpailupäivänä tupaten täynnä ja huuto sekä kannustusmeteli olivat huikeat. Stadionalueella myös hiihdettiin suhteellisen pitkä pätkä kisaladusta. Urheilijat pyrkivät arvokisoissa kaikesta huolimatta kuntonsa mukaiseen huippusuoritukseen oli yleisöä paikalla tai ei!
Yleisöä tai ei - Tokioon lähdetään Suomesta mitalitavoittein
Suomalaiset ovat kuluneen yleisurheilukauden aikana suorittaneet poikkeuksellisen kovalla tasolla, ja sen seurauksena Tokion olympialaisten tulosrajan on ylittänyt ja alittanut reilusti yli kaksikymmentä urheilijaa. Yleisurheilun lisäksi olympiajoukkueessa on lähes kolmekymmentä eri lajien edustajaa. Ja mikä parasta; tälläkään kertaa olympialaisiin ei lähdetä pelkästään tekemään omaa parastaan, vaan sinne lähdetään mitalitavoittein!
Viime olympialaisissa yleisurheilu ei keihäänheittoa lukuun ottamatta kuitenkaan ole ollut mitalisampo suomalaisille. Mielenkiinnolla saamme seurata mistä lajeista mahdolliset mitalit suomalaisille ropisevat. Uimarit ovat olleet vahvoja kauhoen EM-mitaleita, joten heiltä sopii odottaa huippusuorituksia. Uutena lajina olympialaisissa on rullalautailu, jossa Suomen edustajalla Lizzie Armantolla on myös täydet mitalisaumat. Ja jos joku perinteisesti ajatteleva lukija miettii, että kaikenlaisia lajeja sitä olympialaisissa nykyään on, niin suosittelen kokeilemaan rullalaudan päällä olemista. Suojavarusteita kannattaa ainakin laittaa päälle kaikki löytyvät ja vähän vielä sen päällekin!
Kilpailuolosuhteet Tokiossa voivat tuoda yllätyksiä
Oman haasteensa Tokion olympialaisiin luo kuuma ja kostea ilma. Monelle eurooppalaiselle olosuhteet ovat poikkeukselliset ja niihin on pitänyt totuttautua useamman viikon ajan, jotta suorituskyky ei kärsi. Viimeisimpien tutkimusten mukaan kuumaan totuttautuminen vie vähintään kaksi, jopa kolme viikkoa. Sopeutumattoman urheilijan suorituskyky voi jäädä selkeästi normaalitasoa heikommaksi, ja sitä ei yksikään olympialaisiin vuosikausia valmistautunut urheilija halua! Kuumuus vaikuttaa urheilijoihin monella tapaa, vaikeuttaen mm. keskittymistä suoritukseen. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi pitkissä suorituslajeissa kuten korkeus- ja seiväshyppy sekä ammunta.
Jännän äärellä
Yksi olympialaisten seuratuimpia lajeja on aina ollut miesten 100 metrin finaali. Kuka on maailman nopein henkilö? Tällä hetkellä lajissa ei ole maailmanennätyksen haltijan Usain Boltin kaltaista supermiestä ja selkeää voittajaehdokasta. Kuka siis saa kisojen jälkeen ylpeillä maailman nopeimman tittelillä seuraavat pari vuotta?
Entisenä kestävyyslajin edustajana seuraan mielenkiinnolla yleisurheilun pitempiä juoksumatkoja ja kävelyitä. Maratonilla miehet juoksevat yli 4000 metrin Cooper-vauhtia 42 kilometriä putkeen, aika huikeaa! Suomalaisille menestyksekäs 50 kilometrin kävely on nyt viimeistä kertaa arvokisaohjelmassa. Erityisellä mielenkiinnolla seuraan Lumme Energian oman energialähettilään Veli-Matti ”Aku” Partasen suoritusta.
Kuumissa olosuhteissa urheilijat joutuvat venymään äärimmilleen, ja näissäkin kisoissa tullaan näkemään huikeita sippaamisia ylipitkillä matkoilla. Kovimmat ja parhaiten valmistautuneet urheilijat kuitenkin selviävät hyvin kaikissa olosuhteissa. Myös naapurikylän naisen Satu Mäkelä-Nummelan ampumisia on kisojen aikana mukava seurata. Josko hän onnistuisi uusimaan olympiakullan 13 vuoden takaa!
Kumpi sinun mielestäsi on kovempi olympiaurheilija, maailman nopein vai maailman kestävin?
Molemmat tittelit vaativat uskomatonta sitoutumista ja omistautumista urheilulle! Toivotaan siis kaikille urheilijoille myötäistä tuulta selän taakse ja onnistumisia tavoitteissaan ja suorituksissaan!
Tokiomaisista Suomen sääolosuhteista huolimatta toivotan sinulle nautinnollista kesän jatkoa. Vaikka helle nyt tuntuukin sietämättömältä, niin kannattaa muistaa, että edessä on taas pitkä ja pimeä talvi. Nautitaan siis lämmöstä ja pidetään peukut pystyssä Suomen edustajille olympialaisissa!
Musti
Ps. minun ilmalämpöpumppu hyrisee Olympiasähköllä, siten voin tukea nuoria urheilijoita kohti heidän olympiaunelmaansa.
Pps. vastaus tämän blogin aloittaneeseen kysymykseen on, että meillä on nyt menossa olympialaisten lisäksi ilmastonmuutos!
