Uusissa puukiukaissa palaminen on puhtaampaa, päästöjä syntyy vähemmän ja hyötysuhde on parempi. Vertailua auttaa uusi, päästörajat asettava standardi.
Puukiukaiden hyötysuhteet ovat parantuneet tällä vuosikymmenellä huimasti. Nyt valmistajat puhuvat jopa 70–80 prosentin hyötysuhteista. Hyvä hyötysuhde tarkoittaa, että pesällisestä puuta saadaan entistä enemmän irti juuri siihen, mihin pitääkin: saunan lämmittämiseen. Lämpöä ei tuhlata harakoille, ja klapeja säästyy – sekä rahaa, jos käytetään ostopuuta.
Kiukaiden päästöjä valmistajat ovat viilanneet pienemmiksi muun muassa uudistamalla palotilojen muotoilua ja ilmankiertoa palamisprosessin aikana.
Tällä saralla kehittämistä tosin riittää edelleen. Itä-Suomen yliopiston KIUAS-tutkimushankkeessa todettiin, että eri kiukaiden välillä oli pienhiukkasten massapäästöissä seitsenkertaisia eroja, PAH-päästöissä (polysykliset aromaattiset hiilivedyt) jopa yli satakertaisia.
CE-merkinnästä liikkeelle
Mistä sitten tietää, onko uusi puukiuas todella vähäpäästöinen ja energiatehokas – saati kuinka hyvä se näillä osa-alueilla on? Vertailu on vaikeaa, koska kriteereitä ja tutkimustietoa on yhä vähän. Vaikka uudet kiukaat ovat pääsääntöisesti vanhoja parempia, se ei tarkoita, että jokainen tällä hetkellä markkinoilla oleva kiuas olisi vähäpäästöinen ja energiatehokas.
– Hyvä lähtökohta valinnalle on, että kiukaasta löytyy CE-merkintä. Nykyisessä merkinnässä ovat jo mukana co-arvo (häkäpäästöt) ja hyötysuhde. Ne eivät kuitenkaan kerro kiukaan ympäristö- ja terveysvaikutuksista riittävästi, sanoo KIUAS-tutkimushankkeen tutkimusjohtaja Jarkko Tissari. CE-merkintä on edelleen lähinnä valmistajan vakuutus siitä, että kiuas täyttää turvallisuutta, terveyttä, ympäristöä ja kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset.
Lisää numerotietoja kannattaa kaivella kiuasvalmistajien verkkosivuilta. Valistuneimmat valmistajat ilmoittavat lukuja, eritoten jos ne ovat niin hyviä, että niitä voi käyttää markkinoinnissa.
Kamiinat ja varaavat tulisijat saivat viralliset päästörajansa niin sanottujen ekodesignmääräysten myötä vuoden 2022 alussa. Samankaltaiset määräykset ovat tekeillä puulämmitteisille kiukaille tuotetestausstandardin uusiutuessa. Niiden valmistuttua tuotteiden vertailu helpottuu. Standardin on suunniteltu tulevan voimaan vuoden 2024 alusta, mutta se viivästynee.
Päästöt pienestä kiinni
Päästöasioita puntaroitaessa ei pidä silti unohtaa kiuasvalinnan perimmäistä periaatetta: tulisijan pitää olla omaan saunaan oikean kokoinen.
Liian iso kiuas tarvitsee kivien lämmittämiseen paljon puuta ja kuumentaa saunan lopulta liian tuliseksi. Liian pieni kiuas taas hukkaa klapeja niin ikään, kun sauna ei kaikesta lämmittämisestä huolimatta jaksa kuumeta hyvään kylpylämpötilaan – tai tekee sen perin hitaasti tuhlaten puuta ja tupruttaen päästöjä.
Lisäksi vaikka kiuas olisi kuinka moderni, teknologian saavutukset on helppo pilata väärällä käytöllä. Tulipesässä ei pidä polttaa roskia eikä mitään materiaalia, joka sisältää muovia – ei edes maitopurkkeja –, jos todella välittää päästöistä.
”Päästöjä nostaa jopa se, jos klapit palavat tulipesässä sikin sokin.”
Ympäristön ja kiukaan tehokkaan toiminnan kannalta paras valinta ovat kuivat klapit, jotka sytytetään päältä päin vaikkapa muutaman puukolla vuolaistun lastun tai tuohen avulla.
Eikä tässäkään vielä kaikki. Tulipesää ei pidä sulloa täpötäyteen, sillä se lisää päästöjä mutta ei varsinaisesti edistä saunan lämpenemistä. Uusi, sopivan kokoinen panos klapeja lisätään vasta, kun edelliset ovat hiilloksella. Niin ikään on fiksua aloittaa pienillä puilla ja jatkaa hieman isommilla.
– Päästöjä nostaa jopa se, jos klapit palavat tulipesässä sikin sokin eivätkä melko tiiviinä ryhmänä, Tissari huomauttaa.
Opettele kiukaan käyttö
Itä-Suomen yliopiston KIUAS-tutkimushankkeessa tuli esille myös seikka, jonka tavallinen saunanlämmittäjä hoksaa harvoin: tulipesän toiminta muuttuu kiukaan käytön aikana. Kun lämmittäminen aloitetaan, tulipesä on kylmä ja puun kaasuuntuminen hidasta. Kun tulipesä on kuumentunut, sama määrä klapeja palaa joutuisammin, tehokkaammin ja puhtaammin.
Tämä tarkoittaa, että oman kiukaan käyttö kannattaa opetella, jotta pystyisi pitämään päästöt kurissa. Jos valmistaja tarjoaa kiukaan käyttöohjeen, sitä on syytä noudattaa. Pientä hienosäätöä saattaa joutua tekemään, koska jokainen sauna, kiuas ja poltettavat puut ovat erilaisia.
Päästöjen pienentämiseksi Keski-Euroopassa on alettu asentaa sähköisiä hiukkassuodattimia tulisijojen piipunpäihin. Suomessa ei tähän ole innostuttu.
Sen sijaan paraikaa on kehitteillä yksinkertaisempi ja halvempi ratkaisu. Siinä puun palamisesta syntyvät hiukkaset varataan sähköisesti ja kerätään talteen jo tulipesässä. Siellä hiukkaset myös poltetaan saman tien pois sen sijaan, että ne päästettäisiin savukaasujen mukana taivaalle.
Entä voiko puun palamisessa syntyvistä pienhiukkasista olla haittaa myös saunojille itselleen? Tässä vielä yksi KIUAS-tutkimushankkeen paljastama yllätys. Hiukkaspäästöjä päätyy aina saunan sisäilmaan, esimerkiksi silloin, kun tulipesän luukkua availlaan klapien lisäämiseksi tai hiilloksen kohentamiseksi. Puhtaaseen palamiseen kannattaa siis pyrkiä.
Kuvat: Harvia ja Narva
