”Kun maass´ on hanki ja järvet jäässä, ja silmä sammunut auringon…” Vuoden pimein aika on taas ohitettu ja valoa kohti mennään ensin kukon askelin ja kohta jo valtavin harppauksin. Tammikuu on totutusti uuden, paremman elämän aikaa. Uudenvuodenlupauksia tehdään ahkerasti.
Helmikuun koittaessa näitä lupauksia vuorostaan rikotaan tai ne unohdetaan kokonaan. Suuri osa ihmisten uuden vuoden lupauksista liittyy elämäntapamuutoksiin: on tipatonta tammikuuta, herkutonta alkuvuotta, ostetaan kuntosalin jäsenyys liikunnan aloittamiseksi ja niin edelleen.
Oletteko koskaan miettineet näitä lupauksia syvällisemmin? Kuinka ehdottomia ne ovatkaan! Elämään yritetään monesti tehdä kerralla liian suuria muutoksia. Aivomme ovat kuitenkin rutiineja etsivä koneisto, ja tavat jos mitkä ovat rutiinejamme. Kun näitä tapoja muutetaan kerralla totaalisesti, aivot ajautuvat stressitilaan. Menee viikkoja, jopa kuukausia ennen kuin komentokeskuksemme on tottunut uuteen normaaliin ja omaksunut uudet tavat rutiineiksi.
Monen itsekuri ehtii kuitenkin pettää ennen aivojen muokkautumista, ja ensimmäisen repsahduksen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Annetaan aivoille sitä, mihin ne ovat tottuneet ja heti kerralla senkin edestä, mistä ne ovat viimeisten viikkojen aikana jääneet paitsi.
Tutkimusten mukaan repsahdus kuuluu muutosprosessiin, mutta sen ei saisi antaa jäädä päälle. Itsekuri pitäisi pystyä kaivamaan esille repsahduksen jälkeen, ja itsesäälin sekä lohdun sijaan tulisi palata takaisin uusiin rutiineihin mahdollisimman nopeasti. En totisesti toivo yhdenkään tämän uutiskirjeen lukijan käyttävän tätä artikkelia lupana ja selityksenä omaan repsahdukseen. Haluan vain luoda ymmärrystä muutosprosessin vaiheisiin.
Tavoitteita lupausten sijaan
Suurin osa lupauksista kariutuu siihen, että niistä puuttuu joustovara. Kun lupaus on liian ehdoton, siinä on hankalaa pysyä pitkiä aikoja. Entä jos lupauksen sijaan nyt alkuvuonna asetettaisiinkin tavoite? Selkeä ja mitattava tavoite, jonka kehittymistä voi seurata. Tavoite voi olla esimerkiksi, että teen kaksi kertaa viikossa noin tunnin harjoituksen, syön herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa tai nautin kuukausittain enintään pullollisen viiniä, jos sitäkään.
Kun itselle on asettanut selkeän tavoitteen tai rajan, voi itse päättää, milloin asioita tekee. Hektisessä arjessa ei ole pakko yrittää jaksaa lenkille joka päivä, mutta kalenteriin voi laittaa viikonlopulle tai vapaapäivälle varauksen lenkkeilystä. Ja jos tällä viikolla ei tullutkaan nautittua herkkuja tai alkoholia, voi vain olla tyytyväinen, että määrä on jopa vähäisempi kuin mihin on itselleen antanut luvan tavoitteessaan!
Kun joustovara on olemassa ja on kohtuullinen itseään kohtaan, niin osaa olla kohtuullinen myös muille. Kohtuullisuuden myötä tavoite ei ala ahdistaa ja onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Tavoitteen saavuttamista helpottaa asian jakaminen lajikumppanin kanssa. Asettakaa siis tavoite yhdessä puolison, ystävän tai työporukan kanssa, niin pystytte tukemaan toisianne ja saatte tarvittaessa vertaistukea samojen asioiden kanssa painivilta.
Kohtuullisuutta ja kannustusta myös urheilijoille
Pekingin olympialaisten alkuun on enää reilu kuukausi aikaa. Huippu-urheilijat ovat asettaneet tavoitteitaan jopa neljän vuoden aikajänteellä. Tänä talvena tavoitteet realisoituvat onnistumisina tai pettymyksinä.
Olympiavuonna monelta urheilijalta unohtuu kohtuullisuus itseään kohtaan, kun asioita pyritään tekemään entistä paremmin ja enemmän. Motivoituneelle urheilijalle repsahtaminen ei ole vaihtoehto, vaan tavoitteellisuus on niin voimakasta, että siihen sitoudutaan täysillä. Ja siihen sitoutetaan myös lähipiiri.
Vaikka kuormituksen seuranta huippu-urheilussa on erittäin tarkkaa, vauhtisokeus iskee usein juuri olympiavuonna ja virheiden mahdollisuus korostuu. Omat rajat voivat hämärtyä, kun painetaan mitalinkiilto silmissä kohti viiden renkaan kisoja. Monen urheilijan unelmat murskaantuvat liikaan yrittämiseen ja paineeseen onnistumisesta jo ennen kisojen alkua. Näin voi käydä jopa kokeneille kestomenestyjille.
Kaikesta urheilijoiden kokemasta paineesta huolimatta suomalaisille rakkaiden pohjoismaisten hiihtolajien osalta on nähty loistavia suorituksia tänä talvena. Alkukauden aikana maailmancupissa on saavutettu palkintopallisijoja ja nähty selkeää tason nostoa useammalta urheilijalta. Myös muissa lajeissa on ollut monia valonpilkahduksia. Jännitettävää siis riittää helmikuussa, kun mitalisauma on useammassa lajissa.
Olympialaiset ovat aina poikkeuksellinen tapahtuma myös urheilijoille. Median huomio on valtava, ja joukkueessa on mukana myös paljon urheilijoille tuntemattomia henkilöitä, kun eri lajien urheilijat asuvat samoissa majoitustiloissa kisakylässä. Urheilijoilta vaaditaan olympialaisissa huikean suorituskyvyn lisäksi kykyä sopeutua erilaiseen ympäristöön. Kokeneille urheilijoille sen ei pitäisi olla ongelma, mutta ensikertalaisille se saattaa aiheuttaa pientä hämmennystä.
Ollaan siis yleisönä kohtuullisia urheilijoitamme kohtaan ja kannustetaan heitä myös pettymysten hetkellä.
Yksi tapa tukea ja kannustaa Suomen nuoria olympiatoivoja on tehdä Olympiasähkösopimus. Olympiasähkö on uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä, jonka tuotto ohjataan suoraan tukemaan nuorten, lahjakkaiden urheilijoiden olympiavalmennusta.
Toivotan kaikille Lumme Energian asiakkaille tervettä ja tavoitteellista uutta vuotta. Olkaa armollisia itsellenne ja ihmisille ympärillänne!
Energialähettiläs Musti
