Luontorahasto on tukijärjestelmä, josta yhdistykset, järjestöt ja yksityiset toimijat voivat hakea avustusta paikalliseen luontotyöhön. Rahaston avulla Lumme Energia haluaa edistää luonnon monimuotoisuutta – ja oppia samalla itse lisää luonnonsuojelun monipuolisista mahdollisuuksista.
Lumme Energian uusi Luontorahasto tuki vuonna 2024 kymmentä kestävän kehityksen luontohanketta eri puolilla Suomea. Rahastosta myönnettiin avustuksia luonnon hyvinvointiin ja monimuotoisuuteen liittyviin tapahtumiin, talkoisiin ja toimintaan. 
– Luontotyön lisäksi hakemuksissa korostui yhteisöllisyyden lisääminen. Rahaston taustalla vaikuttaakin ajatus yhdessä tehtävästä, paikallisesta toiminnasta, joka lisää sekä luonnon että ihmisten hyvinvointia, kertoo strategia- ja riskienhallintajohtaja Mikko Alftan.
Matalan kynnyksen rahasto mahdollistaa paikallista luontotyötä
Luontorahaston avulla mahdollistetaan pieniä paikallisia luontohankkeita. Käytännön luontotyö halutaan rahaston avulla tehdä mahdollisimman helpoksi, saavutettavaksi ja innostavaksi. Mukana tuen saajissa oli ensimmäisenä vuonna muun muassa vieraslaji- ja niittytalkoita, kalanistutusta ja luontokerhotoimintaa.
– Haluamme tulla lähemmäs ihmisiä ja auttaa heitä toteuttamaan todellista ruohonjuuritason työtä. Rahaston avulla on voitu varmistaa, etteivät hienot hankkeet kaadu siihen, etteivät ne muuten saa rahoitusta talkoiden järjestämiseen tai vaikkapa siemenhankintoihin, Alftan selventää.
Monipuolinen luontotyö innostaa Lumme Energiaa
Alftan toivoo, että tulevaisuudessa tukea hoksattaisiin hakea yhä monipuolisempiin projekteihin, ja hän kannustaakin erilaisia toimijoita halki poikki Suomen hakemaan tukea rohkeasti.
– Nimesimme Luontorahaston aluksi leikkimielisesti Pörriäisrahastoksi, mutta yllättäen yhtään pörriäishanketta ei edes ollut hakemusten joukossa!
Seuraava Luontorahaston hakuaika on tammi–helmikuussa 2025. Lue lisää ja jätä hakemus Lumme Energian nettisivuilla!
”Ajatelkaa luontotyötä monipuolisesti ja tuokaa Luontorahaston hakemuksissa esiin myös yhteisöllisyyden ja luontokasvatuksen vaikutukset!” Mikko Alftan, Lumme Energia
Luontokerhot tarjosivat muuramelaislapsille kesätekemistä
Muuramelainen hyväntekeväisyysyhdistys Mannatupa ry. sai Luontorahastolta avustusta lasten luontokerhoihin. Rahoituksen avulla Mannatupa järjesti kolme päiväleirimuotoista kerhoa eri puolella kuntaa ja toteutti lisäksi kerholaisille perheineen retken Leivonmäen kansallispuistoon.
Avustuksen turvin voitiin maksaa kerhojen vetäjille palkkiot ja hankkia lapsille kerhotarvikkeita sekä kustantaa ruokailut ja retkipäivän matkakulut.
– Suurin hankinta oli mikroskooppi, jonka avulla lapset saivat tutkia lähiluontoa tarkasti. Mikroskooppi on jäänyt pysyvästi käyttöömme, ja lainaamme sitä nyt paikallisille päiväkodeille ja kerhoille luontotoimintaan, kertoo Mannatuvan aktiivijäsen Tarja Vilhuniemi.
Luonto yhdistää ihmisiä ja ikäpolvia
Luontokerhot kokoontuivat eri puolella Muuramea muutaman kerran kesän 2024 aikana. Kerhoihin osallistui yhteensä kolmisenkymmentä 8–12-vuotiasta lasta, jotka pääsivät tutustumaan lähiluontoon elämyksellisesti.
– Kerhoreppuihin pakattiin vihkot, kynät ja eväät, ja sitten suunnattiin ennalta sovittuun kohteeseen tutkimusretkelle. Päivien aikana myös leikittiin perinneleikkejä, askarreltiin ja opeteltiin retkeilytaitoja, Vilhuniemi kertoo.
Kerhokesä huipentui kansallispuistoretkeen, jonne osallistui bussilastillinen kerholaisia läheisineen. Metsässä puuhastelu yhdisti sukupolvia ja jätti mukavia kesämuistoja.
– Vanhempien kesken käytiin hyviä keskusteluja, ja luontokerhoille toivottiin kovasti jatkoa. Hanke kosketti monia ihmisiä ja herätti lasten mielenkiinnon lähiluontoa kohtaan. Jäi hyvä mieli siitä, että Lumme Energia haluaa tukea tavallisten ihmisten elämää tällä tavalla, Vilhuniemi kiittelee.
Vieraslajit saivat talkoilla kyytiä Hattulassa
Mieli Hämeenlinnan seudun mielenterveys ry. sai Luontorahastosta avustusta Hattulassa järjestettyihin vieraslajien kitkentätalkoisiin. Yhdistyksen puuhanainen Maria Laine kertoo, että yhdistys on osallistunut komealupiinin ja jättipalsamin hävittämiseen myös aikaisempina vuosina, mutta raha-avustuksen turvin pystyttiin nyt tarjoamaan talkooväelle viihtyisämmät oltavat.
– Rahaa tarvittiin muun muassa jätesäkkeihin, hanskoihin ja haravoihin. Lisäksi avustuksella tarjottiin talkooeväät ja talkoiden jälkeen kunnon kiitosruokailu kahveineen, Laine kertoo.
Vieraslajien poistaminen on lain mukaan kuntien vastuulla, mutta harvan kunnan resurssit siihen todellisuudessa riittävät. Myös Hattulan kunta avusti Mielen talkooväkeä muun muassa hankkimalla siirtolavan ja tarjoamalla tiedotustukea.
– Talkoisiin osallistui eri puolilla kuntaa useita kymmeniä ihmisiä, mutta kaikki eivät ilmoittautuneet etukäteen, vaan toimittivat itsenäisesti poistamansa vieraslajit siirtolavalle, Laine lisää.
Luontotyö tukee yhteisöllisyyttä ja lisää mielen hyvinvointia
Laine kertoo ilahtuneensa Luontorahaston tuesta lähes liikutuksiin asti. Aktiivisena järjestöihmisenä hän tietää, että paikalliset hankeavustukset ovat usein kiven alla ja avustusten hakeminen monimutkaista, vaikka niiden turvin voidaan tehdä paljon hyvää. Laine kehuu Luontorahaston hakua yksinkertaiseksi ja helpoksi.
– Talkoot ovat katoava luonnonvara. Mutta talkoissa toteutuu mielenterveyden näkökulmasta yksi tärkeä tekijä eli yhteen tuleminen, joka antaa virtaa elämään ja lisää hyvinvointia. Kun samalla voidaan tehdä yhdessä hyvää luonnon monimuotoisuuden eteen, hyvinvointivaikutukset vain kertautuvat.
Laine uskoo, että paikallinen luontotyö vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset kokevat lähiympäristönsä. Omien kätten jälki näkyy nopeasti ja vaikuttaa pitkään: talkoita seuraavina kesinä on ilo huomata, kuinka itse kitketyt vieraslajit ovat vähentyneet ja lopulta jopa hävinneet.
– Kyllä se lisää kiintymystä kotiseutuun, ja varmasti opettaa myös talkoisiin osallistuneille lapsille, että lähiympäristöä kannattaa vaalia ja arvostaa.
Joroisissa talkoiltiin elinvoimaisen niittyluonnon puolesta
Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys sai Luontorahastosta tukea perinnebiotoopin hoitotalkoisiin. Niittytalkoot kokosi yhteen parikymmentä paikallista luonnonystävää, jotka haravoivat vanhalta laidunniityltä niittojätettä, tutustuivat perinnebiotoopin merkitykseen ja söivät hyvin yhdessä. Rahoituksen avulla talkoolaisille saatiin järjestettyä myös kuljetus Mäntylän tilalle Joroisiin.
– Perinnebiotoopit, kuten niityt ja kedot, ovat perinteisen maatalouden muovaamia elinympäristöjä, joissa laidunnus ja niitto ylläpitävät monimuotoisuutta. Ne ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja niiden elinvoimaisuuden suojeleminen on tärkeää paitsi kasvien, myös monien pölyttäjien vuoksi. Niittytalkoilla turvattiin sopiva kasvuympäristö muun muassa kangasajuruoholle ja ketoneilikalle, kertoo KLYY:n aktiivijäsen Erwin Woitsch.
Ymmärrys luonnon monimuotoisuudesta kasvattaa ymmärrystä elämästä
Woitsch on eläköitynyt biologianopettaja, jolle monimuotoinen luonto on sydämen asia. Hänen tehtävänsä talkoissa oli toimia perinnebiotoopin asiatuntijana ja varmistaa, että kaikki sujui mallikkaasti.
– Haravoitavat paikat oli talkoolaisia varten niitetty valmiiksi, jotta korret olivat ehtineet kuivua ja perinnekasvien siemenet päässeet varisemaan maaperään. Haravoinnin ja pitkän ruokatauon jälkeen talkooväellä riitti vielä intoa myös aikaa muutamien haitallisten vieraslajien poistamiseen.
Niittytalkoot sujuivat mukavissa merkeissä ja perinnebiotooppi aiheena kiinnosti osallistujia. Woitsch uskoo, että luonnon monimuotoisuuden arvostuksella voi olla suuria vaikutuksia koko elinympäristöömme.
– Jo nyt perinnebiotooppien suojeleminen on vaikuttanut esimerkiksi kaavoitusratkaisuihin täällä Kuopion seudulla, Woitsch toteaa.
