Kesällä tuoretta yrttisatoa on usein käden ulottuvilla. Ikkunalaudan ruukkurivistö puskee basilikan lehteä ja timjamin versoa sitä mukaa kuin niitä napsii ruokiin. Syksyn lähestyessä yrttien kasvuvoima alkaa kuitenkin hiipua. Onko siis luovuttava toivosta saada tuoretta ruoanlisuketta talvellakin? Ei välttämättä. Yrttien satokautta voi jatkaa, vaikka kaikki lajit eivät kasvaisikaan kovin rehevästi.
– Pehmeälehtiset yrtit, kuten basilika, on vaikeampi pitää hengissä koko talven. Isokokoiset, varpumaiset yrtit, kuten rosmariini, onnistuvat paremmin, Kekkilän puutarha-asiantuntija Mari Kaartokallio sanoo.
Jos satoa mielii saada mahdollisimman pitkään, yrtin tulisi kasvaa tilavahkossa ruukussa yrttimullassa tai muussa kevyessä, hiekkapitoisessa mullassa. Kaartokallio neuvoo tarjoamaan kasville myös viileähkön mutta valoisan kasvupaikan. Ikkunasta tuleva valo ei yksistään riitä.
– Valo on elinehto. Kesäkuukausina sitä on saatavilla riittävästi, mutta talvella kasvien on hyvä saada lisävaloa.
Viherkasvit ikkunalle ja lisävalon alle
Yrttitarhurit eivät ole ainoita, jotka huolestuvat yhä pimenevistä päivistä. Myös huonekasvien ystävät kiikuttavat aarteitaan lähelle ikkunoita. Se onkin viisasta, sillä luonnonvalo vähenee sitä nopeammin, mitä edemmäs ikkunasta mennään. Metrin päässä luonnonvaloa on enää neljäsosa ikkunasta tulevan valon määrästä. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan mahdu ikkunoille, ja osalla olisi virkaa muuallakin huoneistossa. Amatsoninlilja saisi kaartaa komeita lehtiään ja elävöittää tilaa olohuoneen nurkassa. Muratti puolestaan voisi ryöpytä pitkine versoineen kylpyhuoneessa. Niille, samoin kuin monille ikkunalauta-asukeille, voi niin ikään antaa lisää valoa.
Lisävalo parantaa kasvien elinoloja vuoden pimeimpänä aikana. Etenkin paksu- ja mehevälehtiset sekä lehdiltään kirjavat kasvit tarvitsevat runsasta valoa, jotta ne pysyisivät kauniina. Esimerkiksi kultaköynnöksen lehtien vaaleat laikut pääsevät valoisassa esille, mutta hämärässä ne vihertyvät. Pahimmillaan lehdet kellastuvat ja alkavat pudota ja koko kasvi nuutuu. Tällöin myös taudit ja tuholaiset pääsevät iskeytymään siihen helposti.
Kasveille sinistä ja punaista aallonpituutta
Millainen lisävalo olisi kasveille parasta? Mari Kaartokallio neuvoo hankkimaan nimenomaan kasveja varten suunnitellun kasvivalon, joka on nykyään useimmiten led. Led-valoissa onkin monia hyviä ominaisuuksia kasvien kannalta. Ne eivät kuumene, joten valaisimen voi sijoittaa lähelle kohdettaan. Näin kasvi saa valosta suurimman hyödyn. Led-valot eivät myöskään kuluta paljon energiaa. Se on etu, sillä valojen annetaan palaa yleensä tunneittain. Kaikkein tärkein ominaisuus on kuitenkin säteilykoostumus, joka on optimoitu kasveille sopivaksi. Tiedetään, että kasvit hyötyvät eniten valon sinisistä ja punaisista aallonpituuksista. Ne edistävät yhteyttämistä, tukevoittavat kasvua ja virittävät kukintaan.
On myös olemassa led-valoja, joiden väriastetta voi itse säätää. Silloin taimikasvattaja voi valita lampustaan enemmän sinisiä aallonpituuksia ja kukittaja puolestaan enemmän punaista valoa. Yleisesti ottaen kasvit kuitenkin tarvitsevat laajasti kumpiakin aallonpituuksia, joten jo peruskasvivalo on hyvä valinta.
Myös pimeä lepoaika tärkeää
Kasvivalon antama säteily ei välttämättä miellytä silmää. Se saattaa olla punaisen tai liilan sävyistä tai muistuttaa enemmän päivänvaloa. Puhutaankin lampun värilämpötilasta, jota mitataan kelvineissä (K). Mitä korkeampi lampun kelvin-arvo on, sitä sinertävämpää ja kylmemmän sävyistä valoa se antaa. Esimerkiksi markkinoilta väistyneiden, lämminsävyisten hehkulamppujen värilämpötila on 2 700 kelviniä, kun ledeillä vastaava arvo on 2 700–6 500. Joidenkin kasvivalojen myyntipakkauksissa ilmoitetaankin, ettei tuote sovi kodin valaisemiseen. Tuollaista kasveille optimaalista mutta silmiä häiritsevää valoa voi käyttää esimerkiksi työpäivän aikana, kun ei itse oleskele huoneessa. Äkkiseltään voisi ajatella, että kasvivalot olisi kätevää napsauttaa päälle aina yön ajaksi. Asiantuntija ei siihen kuitenkaan kannusta.
– Kasvit tarvitsevat yön lepokauden, Kaartokallio sanoo.
– Suosittelen ajastimen käyttöä. Sen voi ajastaa antamaan valoa päivisin esimerkiksi kymmenen tunnin ajaksi.
Yleisesti neuvotaan, että meillä Suomessa viherkasveille tulee antaa lisävaloa lokakuusta maaliskuulle saakka.
Kastelua lisättävä
Kasvivaloja voi ostaa yksittäisinä, esimerkiksi E27-kannalla olevina, lamppuina, jotka voi kiertää kodin valaisimiin. Lamppujen lisäksi on olemassa putkimaisia ja kennomaisia kasvivalolähteitä. Halutessaan voi myös valita koko paketin: kasvivalon ja siihen liittyvän valaisimen. Tuolloin on hyvä selvittää, onko lamppu myöhemmin vaihdettavissa uuteen vai tuleeko koko systeemi vaihtaa lampun palaessa. Lisäksi esimerkiksi kylpyhuoneeseen tulee valita kosteisiin tiloihin hyväksytty tuote.
Mari Kaartokallio muistuttaa, ettei kasvin hyvinvointi ole vain valosta kiinni, vaikka se pimeään aikaan korostuukin. Kun lisävaloa annetaan, on tärkeää muistaa myös kastella enemmän kuin muulloin. Lisäksi moni kasvi nauttii sumuttelusta, sillä talviaikaan huoneilma on usein kuivaa. Kun kaikki kasvutekijät ovat tasapainossa, kodin vihreyttäjät voivat kasvaa täyteen kauneuteensa.
