Vilja vastaa kysymyksiin energiaremontoinnista

• Ulkoseinissä nyrkkisääntö on se, että rakenteen tulee harveta sisältä ulospäin, jotta mahdollinen kosteus pääsee poistumaan seinärakenteesta esteettä. Tuo tämänhetkinen rakenne ilman ilmarakoa ulkoverhouksen ja rungon välissä on ollut käytössä laajasti ennen vanhaan ja toimii vain, jos ulkoverhousta ei maalata tiivistä kalvoa muodostavalla maalilla (lateksi, akrylaatti ja monet alkydiöljymaalit).
  
  Jos ulkovuoraus uusitaan kokonaan, rakenteeseen ulkoverhouksen alle kannattaa ehdottomasti lisätä ilmarako ja mahdollisuuksien mukaan myös puukuitupohjainen tuulensuojalevy. Tässä tulee kuitenkin arvioida kokonaisuus: jääkö räystäs liian lyhyeksi, jos seinää paksunnetaan, ja ovatko sisäpuolella olevat pinkopahvit riittävän tiiviitä mahdolliseen tuulensuojalevyyn verrattuina. Kuitenkin kun mökki on talvet kylmillään – jolloin lisäeristyksen lämpötaloudellista lisäpanostusta ei tarvita – eikä ongelmaa tunnu muutenkaan olevan, voisin jopa suositella ihan vain olemassa olevan verhouksen korjaamista. Museovirastolla on tähän hyvät ohjeet: korjauskortti-3.pdf (museovirasto.fi)

• Tässä miettisin laajemmin ensin, onko olemassa oleva lämmitysjärjestelmä palvellut asujiaan hyvin toimiessaan. Sekä lattia- että kattolämmityksen etuna on se, että näkyviä lämmittimiä ei ole estämässä kalustamista. Kumpaakin lämmitystä voi uusia helposti huone tai piiri kerrallaan vaikka muun remontin yhteydessä. Lattialämmityskaapelilla voi oikein asennettuna olla hyvinkin pitkä käyttöikä, mutta lattiaremontin yhteydessä kannattaa aina miettiä, kannattaisiko varmuuden vuoksi samalla asentaa uusi saneerauskaapeli, jonka voisi ottaa tarvittaessa käyttöön myöhemmin. Se on suhteellisen huokea varokeino. Myös kattolämmityksen voi uusia huone kerrallaan helposti samalla, kun on aikeissa vaihtaa kattoverhouksen. Remontti kannattaa aina suunnitella kokonaisuutena ja pohtia huolellisesti, mikä palvelee teitä parhaiten. Vanhaa, toimivaa järjestelmää ei kannata turhaan vaihtaa, ja kustannuksia saa jaettua helposti monelle vuodelle uusimalla järjestelmää tila kerrallaan.

• Tarkennuksena aiemmin kirjoitettuun: Tässä kohteessa kellarissa oli painovoimaisen poistoilman tehostus poistoilmapuhaltimilla. Ylemmissä kerroksissa korvausilmalle oli asennettu vanhojen korvausilmaventtiilien tilalle ns. korvausilmalaitteet, jotka esilämmittävät korvausilmaa päällä ollessaan.

Puun kanssa pyrkisin käyttämään aina hygroskooppista eli ns. hengittävää eristettä aina jos mahdollista. Etu näissä eristeissä on se, että ne pystyvät myös luovuttamaan mahdollisen kosteuden, mikäli joutuvat sen kanssa tekemisiin.

• Jos huurretta muodostuu ikkunan ulkopintaan, se johtuu todennäköisesti ulkolämpötilan noustessa kylmempään lasipintaan tiivistyvästä ilman kosteudesta. Tämä on oikeastaan hyvä merkki, sillä se kertoo tiiviistä ikkunasta. Jos huurretta syntyy ikkunoiden väliin, se voi olla merkki kosteamman sisäilman pääsystä ja tiivistymisestä kylmempään lasipintaan. Tämä voi johtua huoneiston ylipaineesta tai vuodosta sisäikkunan tiivisteissä. Huurre ikkunan sisäpinnassa on usein merkki kosteasta sisäilmasta, puutteellisesta ilmanvaihdosta tai heikosta ilman kierrosta ikkunan edessä. Sopiva sisäilman kosteus on 35–55 prosenttia.

• Viime vuosina on nähty aika yllättäviä tilanteita energiamarkkinoilla, joten varautuminen on viisasta. Jos tilat riittävät ja kattila ja öljysäiliö ovat hyväkuntoisia, säilyttäisin tuon mahdollisuuden siirtyä tarvittaessa toiseen energialähteeseen. Kaksoiskattilassahan on mahdollista myös puun polttaminen, jos öljynkin hinta nousisi pilviin. Eteen on tullut myös tilanteita, joissa lämpöpumpun vikaantuessa varaosia on jouduttu odottamaan useita viikkoja, ja silloin jokin lämmityksen varajärjestelmä on todella tarpeen.

• Kesämökillä ilmalämpöpumppu on ehdoton, kunhan muistaa, että ainoaksi lämmönlähteeksi se ei riitä ainakaan silloin, jos mökillä on vedet päällä. Rinnalla toimii hyvin sähköpatteri tai muu apulämpö, vaikkapa puulämmitys, jos itse oleskelee kohteessa.
• Etäohjattavuus on hyvä ominaisuus. Suomen sääolosuhteet ovat vaihtelevat, ja mökin lämpöä on hyvä voida valvoa kotoa käsin. Etäohjattavuus tuo mökin käyttöön energiatehokkuutta mutta myös mukavuutta, kun voi mennä viettämään vapaa-aikaa heti lämpimään mökkiin. Kesämökillä etäohjattava ilmalämpöpumppu yhdistettynä etäohjattavaan patteriin on hyvä yhdistelmä talvikäyttöön. Tutustu ratkaisuihin, joilla toiminnan saa sujumaan järkevästi. Yhteys ja säädettävyys toimivat myös kevyemmillä ratkaisuilla.

• Rakennuksen sisätilojen pakkasenkestävyys määritellään jo rakennusvaiheessa, ja se määrittelee pitkälti myös käytettävien materiaalien valinnan. Jos rakennusta ei ole suunniteltu talvilämpimäksi, sen materiaalien pitää kestää lämpötilan vaihtelut. Vanhat rakennukset kestävät pakkasta yleensä hyvin, kunhan rakennuksissa ei ole käytössä juoksevaa vettä tai viemäröintiä. Putket on muistettava tyhjentää ennen pakkasten tuloa. Usein vessanpönttöön ja lattiakaivoon laitetaan vielä pakkasnestettä. Jos talossa on vesimittari, sitä ei saa missään nimessä päästää jäätymään.
• Kun rakennus suunnitellaan alusta alkaen talvikylmäksi, siinä käytetään materiaaleja, jotka kestävät kylmää, eli hirttä, pinkopahvia, huokoista kuitulevyä tai puupaneelia. Myös pienellä raolla asennettu lastulevy seinässä kestää kosteuden vaihtelua. Mutta jos rakennus on suunniteltu pysymään lämpimänä jatkuvasti, siinä voi olla käytetty materiaaleja, jotka eivät kestä kosteuden vaihtelua. Sellainen on esimerkiksi kipsilevy. Kostuessaan kipsi taipuu, mutta kuivuessaan se ei enää palaudu entiseen ryhtiinsä. Tämä voi aiheuttaa pintamateriaaleihin vaurioita. Kipsilevyseinät on aina parasta pitää peruslämmöllä.

• Uudemmat lämpöpatterit voivat tarjota parempaa energiatehokkuutta ja lämmönjakoa verrattuna vanhempiin malleihin. Tämä voi johtaa alhaisempiin lämmityskustannuksiin ja olla ympäristöystävällisempää.
• Nykyaikaiset lämpöpatterit voivat tarjota myös parempia ohjausominaisuuksia, kuten ajastimia ja termostaatteja, jotka voivat auttaa säätämään lämmitystä tehokkaammin. Niistä on iloa esimerkiksi silloin, kun käytössä on pörssisähkö.
• Vaikka pelkkä lämpöpatterien vaihto voi tarjota joitakin etuja, kokonaisvaltainen lämmitysjärjestelmän tarkastelu voi auttaa tunnistamaan muita mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen, kuten eristys- ja ilmanvaihtoratkaisut. Siitä kannattaa keskustella lähemmin lämmitysjärjestelmään erikoistuneen ammattilaisen kanssa. Hän voi tarkastella talonne nykyistä lämmitysjärjestelmää ja antaa suosituksia siitä, olisiko pelkkä lämpöpatterien vaihto riittävä ja järkevä toimenpide. Ammattilainen voi myös auttaa arvioimaan eri vaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyjä pitkällä aikavälillä.

• Ilmalämpöpumppu toimii autotallissa hyvin. Edullisemman lämmitysenergian lisäksi se kierrättää ilmaa tehokkaasti ja kuivattaa auton mukana tulevaa kosteutta. Uudet ilmalämpöpumput toimivat vielä melko kovillakin pakkasilla, mutta on hyvä, että varmistuksena on toinenkin lämmönlähde. Lattialämmön voisi säätää pitämään lämpötilan plussan puolella, mutta tallin lämmitys tapahtuisi ensisijaisesti ilmalämpöpumpulla.

• Jos asunnossa on suorasähkölämmitys, varaaja kannattaa pitää päällä lyhyiden poissaolojen ajan, sillä varaajan hukkalämpö vähentää muuta lämmitystarvetta. Jos 300 litran varaajan lämpöhäviö on viikossa noin 10-12 kWh, sen kytkeminen pois päältä viikon ajaksi ja kytkeminen taas päälle ja veden lämmittäminen 60 asteeseen kuluttaa suunnilleen saman määrän. Säästöä ei siis synny.
• Kesämökillä voivat poissaolot olla pitempiä, jolloin paras ratkaisu on tyhjentää käyttövesiputket ja käyttövesivaraaja käyttötauon ajaksi valmistajan ohjeiden mukaisesti. Jos tyhjennystä ei voida tehdä ja veden lämpötila laskee käyttötauon aikana, varaajan lämpötila on mökille palattaessa syytä nostaa noin 60-65 asteeseen useaksi tunniksi ja laskea kuumaa vettä reilusti ennen käyttöä.
• On tärkeää huolehtia legionellabakteerin torjunnasta. Lisätietoja asiasta löytyy osoitteesta: https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi/legionellabakteerit-vesijarjestelmissa/legionellaa-koskeva-lainsaadanto-ja-ohjeistus

• Kiinteistön lämpöhäviöt syntyvät ilmanvaihdon mukana poistuvasta ja rakenteiden läpi johtuvasta lämmöstä. Rakenteissa tai eristeissä voi olla myös vuotokohtia, joista lämpö karkaa ulos. Normien mukaan pientalon lämpöhäviöistä 35 prosenttia tapahtuu ilmanvaihdossa, 25–30 prosenttia ovista ja ikkunoista ja 10–15 prosenttia yläpohjasta. Jokainen talo on kuitenkin yksilöllinen, ja erot voivat olla isoja riippuen rakenteista ja eristepaksuuksista. Lämpöhäviöistä jopa puolet voi kuitenkin mennä yläpohjasta puutteellisen eristyksen takia. Ensimmäisenä kannattaa tehdä rakenteiden tiiviyden tarkastaminen sekä mahdollisten vuotokohtien paikallistaminen ja korjaaminen. Yläpohjan eristepaksuudet ovat 1980-luvulla rakennetuissa taloissa tyypillisesti 250–300 mm. Nykyisin suositellaan 40–50 cm:n eristepaksuuksia. Lisäämällä 10 cm eristettä yläpohjaan voidaan 150 m²:n sähkölämmitteisessä talossa päästä noin 150 euron säästöön lämmityskustannuksissa vuodessa. Ikkunoiden lämmönläpäisyä kuvaava U-arvo oli 1980-luvulla tyypillisesti yli 2, nykyisin taas vaatimus on alle 1. Ikkunaremontilla saatava säästö riippuu nykyisten ikkunoiden kunnosta ja talon ikkunapinta-alasta. Ikkunavalmistajien ja eristevalmistajien nettisivuilta löytyy laskureita, jotka auttavat arvioimaan saavutettavaa säästöä.

• Tutkimusten mukaan omakotitalon sähkönkäytöstä lämmitykseen (suora sähkö) menee noin 9 600 kWh ja muun sähkön kulutus on noin 10 000 kWh/vuosi. Toki sähkön käyttöön vaikuttavat monet asiat, muun muassa laitteiden määrä ja käyttötavat. Oheisesta listasta näet keskimääräisiä kulutusmääriä käyttökohteittain. Tarkemmat tiedot löydät sähköyhtiösi ylläpitämästä asiointipalvelusta, jossa oma sähkönkäyttösi näkyy lähes reaaliajassa. Siitä voit päätellä esimerkiksi saunomiseen kuluvan sähkön määrän.
• Kotitalouden sähkönkäytön tutkimuksissa keskimääräisen omakotitalon sähkönkäytön jakaantuminen näyttää tältä: (Kotitalouksien sähkönkäyttötutkimus, Adato)

• Sähkönkäyttö omakotitalossa, 120 m²
  Neljän asukkaan talous, sähkölämmitys, tavallinen varustelutaso, sähkönkulutus kWh/vuosi
  • Lämmitys (sähkö) 9 600
  • Veden lämmitys 3 600
  • Kylmälaitteet 600
  • Ruoanvalmistus ja astianpesu 680
  • Pyykinpesu ja kuivaus 600
  • LVI-laitteet 600
  • Kodin elektroniikka 700
  • Valaistus 1 120
  • Kiuas 1 000
  • Auton lämmitys 400
  • Muu kulutus 700
  • Yhteensä 19 600

• Sahanpuru oli tyypillinen yläpohjaeriste vielä 1960-luvulla, ja eristepaksuus saattoi olla vain 20 cm. Purun lämmöneristyskyky on lähes puolet heikompi kuin nykyeristeiden, joten lisäeristämisellä on mahdollista pienentää merkittävästi lämpöhäviötä. Jos käytetyt rakenteet ja höyrysulku ovat kunnossa, uutta eristettä voi lisätä purun päälle. Purukerroksessa on kuitenkin usein jyrsijöiden jättämiä jälkiä ja sen pinnassa kasvavaa mikrobia, joita ei kannata jättää eristekerrokseen. Samalta urakoitsijalta voi usein tilata sekä vanhan eristeen poiston suurtehoimuriautolla että uuden eristeen puhalluksen. Matalissa taloissa saattaa tulla myös tilan ahtautta, jos käytetään nykysuositusten mukaista 40–50 cm:n eristekerrosta. Eristekerroksen yläpuolelle on jäätävä riittävä tuuletusrako koko alueelle. Lisäeristeeksi on ehdottomasti valittava sellainen eristemateriaali, josta kosteus pääsee poistumaan esteettä.

• Vanhoissa rakennuksissa on paljon hyvin varaavia pönttö- ja kaakeliuuneja, jotka on hyvä laittaa töihin. Ensin pitää kuitenkin kutsua paikalle nuohooja ja tarkistuttaa tulisija ja hormi, jotta ne ovat varmasti paloturvallisia. Lämmityskin pitää malttaa aloittaa pienen askelin ja pesällisin.
• Uusissa tulisijoissa tehokkuus on vanhoja tulisijoja parempi, ja käyttökunnottomat tulisijat on hyvä vaihtaa uusiin. Vanhoihinkin tulisijoihin saa lisää puhtia perinteisillä keinoilla. Varaavuutta voi lisätä esimerkiksi latomalla sopivan muotoisia kiviä tai tiiliä kamiinan päälle. Ne varaavat lämpöä ja luovuttavat sitä hitaasti ja pidempään. Ennen kamiinan tai Porin Matin kannen päällä pidettiin vesikattilaa, jolla lämmitettiin samalla käyttövettä. Kuuma vesi luovuttaa lämpöä ilmaan mukavasti, kunhan pitää kannen päällä eikä anna veden kiehua.

• Lämpötilanlaskemisen esteenä on usein vedon tunne, joka laittaa palelemaan ja lisäämään patteriin turhaan lisää asteita. Vedon tunnetta voi vähentää tiivistämisellä tai lisäeristämisellä. Lämpö karkaa aina ylöspäin, joten järkevä lisäeristämisen kohde on yläpohja. Tosin aina ei vinttitilaa ole tai siihen ei pääse käsiksi. Vetoa tulee myös tiivistämistä kaipaavista ovista ja ikkunoista tai nurkkien liitoskohdista. Rakennuksen vuotavat kohdat saa selville infrapunalämpömittarilla pakkaspäivänä. Sen kanssa kannattaa käydä läpi ikkunan alapuolet, pielet ja nurkat.

• Kun remontti on suunnitteilla, on hyvä tutustua talon rakenteisiin ja toimintaan pintaa syvemmältä. Tarkista eristeiden kunto, kurkista ikkunoiden alle, onko eriste laskeutunut sieltä. Tämä on hyvä tehdä etenkin vanhemmissa taloissa, joissa purueriste on käytössä. Rakenteiden tarvitsema tuuletus pitää säilyä ja materiaalien pitää olla oikeita. Vanhoissa taloissa ei ole höyrynsulkua, ja sen pitääkin antaa hengittää. Seinän rakenne on sisäpuolelta tiivein ja rakenteen pitää harveta ulospäin. Jos seinän ulkopintaan laittaa liian tiiviin eristeen tai unohtaa yläpohjasta tuuletustilan, höyry tiivistyy väärään paikkaan ja seinien puru tai puu voi muuttua nopeasti mullaksi. Toki uudemmissa taloissa rakenteet toimivat eri tavalla. Siksi on olennaista käyttää apuna suunnittelijaa, joka ymmärtää kyseisen talon rakenteen ja fysikaalisuuden. 

• Aikaisemman energiakriisin aikana remonteissa tehtiin paljon kohtalokkaita virheitä. Ilmanvaihto tukittiin kokonaan teippaamalla ilmanvaihtoventtiilit umpeen tai käytettiin kohteeseen sopimattomia materiaaleja. Viimeksi kesällä avasin paikan, jossa seinärakenne oli alhaalta metrin matkalta laho. Aiemmin lattialaudan vaihdon yhteydessä seinän ja lattian rajaa oli lisäeristetty lasivillalla, joka toimii huonosti paikoissa, mihin saattaa johtua kosteutta. Tässä kohteessa kosteutta oli kertynyt mm. puutteellisen ilmansulun takia. Lasivilla ei itsestään kuivu muuten kuin pystyasennossa, se säilytti kerääntyneen kosteuden ja lahotti ympärillä olevan materiaalin. Vaikka tarkoitus oli hyvä, väärä eristevalinta sai tuhoa aikaan. Vanhoissa taloissa puukuitu, pellava ja hamppu kestävät kosteutta paljon paremmin. On tärkeää tuntea oman talon toiminta ja tehdä remontti sen aikaista rakennustapaa kunnioittaen. 

• Mietittäessä talon energiataloudellisuutta ikkunat nousevat usein kärkipäähän tehtävälistalla. Jokainen kohde on kuitenkin erilainen, eikä patenttiratkaisua ole. Vanhat ikkunat saattavat näyttää repsahtaneilta, niiden läheisyydessä tuntuu vetoa ja talvella lasien väliin kertyy huurretta. Ikkunoiden vaihtaminen uusiin on kuitenkin iso investointi, joten ennen sitä on hyvä selvittää, mitä muita vaihtoehtoja olisi käytettävissä. Jotkin tietyt rakennuksen ikkunat voi olla pakko uusia, vaikka toiset olisivatkin vielä melko hyväkuntoisia. Silloin remonttikustannuksia voi alentaa uusimalla vain huonoimmat ikkunat ja säästämällä käyttökuntoiset. Vanhat, hyvästä puusta tehdyt ikkunat voidaan myös kunnostaa; esimerkiksi monet työväenopistot järjestävät ikkunankunnostuskursseja.
• Vanhat ikkunat saattavat toimia sisään tulevan korvausilman reitteinä, mikäli asianmukaisesta korvausilman saatavuudesta ei ole huolehdittu. Ilmanvaihto ja tulisijat kierrättävät sisäilmaa ja ottavat ulkoilmaa tilalle sieltä, mistä sitä on helpoimmin saatavissa. Puitteiden raoista tuleva korvausilma tuntuu vetoisuutena ja lisää tarvetta nostaa sisäilman lämpötilaa turhaan. Puitteen ja karmin väli on helppo tiivistää liimattavalla tiivistenauhalla. Vanhimmissa ikkunoissa puitteen ja karmin välisen raon voi teipata paperiteipillä. Siihen tulee kuitenkin käyttää vain tarkoitukseen sopivaa kasteltavaa ”ikkunaliimapaperia”, joka ei irrota maalia teipin mukana pois. Periaatteena on tehdä sisimmäinen ikkuna mahdollisimman tiiviiksi, ettei huoneilman kosteus pääse ikkunoiden väliin eikä tiivisty kylmään ulkoikkunaan. Ulommaisen puitteen tiivisteeseen jätetään pienet aukot, joista ikkunoiden väli pääsee tuulettumaan. Tiivistämisen yhteydessä on hyvä tarkistaa, että salvat lukitsevat ikkunapuitteen tiiviisti karmiin. Vuoto voi olla myös ikkunan karmin ja seinärakenteen välisessä tiivistyksessä. Tyypillisiä vikapaikkoja ovat tiivistysmateriaalin vajaukset ja eristeen painuma seinässä, ikkunan alapuolella. Vetoisat paikat ovat kylmillä ilmoilla havaittavissa kädellä kokeilemalla.