Elinvoimainen järvilohi -hanke tutkii, pystyykö Saimaan järvilohen nykyistä heikkoa geeniperimää parantamaan risteyttämällä sitä lähisukulaisten kanssa. Risteytykset voivat olla ainoa keino turvata erittäin uhanalaisen lajin olemassaolo.
Marko Luhtala on ollut innokas kalastaja aina 6-vuotiaasta lähtien, mutta lokakuun alussa hän pääsi ainutlaatuiselle kalareissulle.
Luhtala oli yksi noin 12 vapaaehtoisesta, jotka yhdessä Luonnonvarakeskuksen (Luke) Jorma Piirosen ja Saimaan Lohikalojen Ystävät -yhdistyksen Pekka Huupposen kanssa olivat pyytämässä emokaloja Kuurnan padolla Joensuussa.
Uhanalaisia lohia pyydetään, jotta saataisiin talteen niiden mätiä ja maitia poikastuotantoa varten. Osa mädistä ja maidista hyödynnetään Elinvoimainen järvilohi -hankkeessa, joka alkoi syksyllä 2016 Luhtalan puhelinsoitolla Maa- ja metsätalousministeriöön. Paitsi että oikeastaan se alkoi jo vuosia aikaisemmin Puulan rannoilta Etelä-Savosta.
– Hankimme kesämökin Puulalta 15 vuotta sitten nimen omaan sen takia, että tiesin sieltä löytyvän Suomen parhaat järvilohisaaliit. Vuosien varrella jouduin kuitenkin huomaamaan, että aina vaan harvemmin järvilohia tarttuu pyydykseen.
Omien saaliidensa pienentymiset Luhtala olisi vielä pystynyt selittämään sillä, että kysymys on hänen taidoistaan. Mutta kun todelliset saamamiehetkin joutuivat kerta toisensa palaamaan kalastusreissulta tyhjin käsin, Luhtala samoin kuin moni muu Puulan kalastusalueen vapaa-ajan kalastaja alkoi epäillä, että kyse on jostain vakavammasta.
Puulan kalastusalueella päätettiin tehdä asiasta selvitys, ja Luhtala ilmoittautui sen vapaaehtoiseksi tekijäksi. Hänen puhelinsoittonsa maa- ja metsätalousministeriöön kaksi vuotta sitten oli vasta ensimmäinen monien kymmenien puhelinsoittojen sarjassa.
– Oli mielenkiintoista huomata, että kaikki järvilohen asiantuntijat oikeastaan tiesivät kantojen vähentyneen rajusti ja kalan perimän olevan erittäin huonossa kunnossa. Puulalla pohdittu idea risteyttää järvilohta geeniperimältään vahvempien lähisukulaisten kanssa ei sekään ollut uusi, sillä ensimmäisen kerran sellainen oli esitetty 10 tai 15 vuotta sitten, mutta tuolloin se ei vielä johtanut käytännön toimiin.
Juuri mitattu ja merkitty reilu 6 kilon naaraslohi, joka jatkaa matkaansa Ala-Koitajoelle kutupuuhiin. Emokalojen pyydystys- ja säilytystavat ovat hioutuneet vuosien varrella niin hyvin, ettei yksikään lohista menehtynyt tai vahingoittunut kiinniotettaessa.
Uhanalaisempi kuin Saimaan norppa
Luhtalan tiedonkeruu ja puhelinsoitot johtivat esiselvitykseen, ja vuoden 2017 alussa alkoi virallisesti Puulan kalastusalueen, Luken, ELY-keskuksen sekä maa- ja metsätalousministeriön kuusi vuotta kestävä Elinvoimainen järvilohi -hanke. Siihen liittyivät myöhemmin keväällä Etelä- ja Keski-Päijänteen ja Suonteen kalastusalueet sekä Helsingin, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistot.
Hanke on saanut myös taloudellisia tukijoita, kuten Lumme Energian, joka on hankkeen suurin yksityinen tukija. Se maksaa vuosittain hankkeelle 20 000 euroa.
Projektin nimi Elinvoimainen järvilohi kertoo sen tarkoituksesta. Siinä risteytetään Saimaan järvilohia sen lähisukulaisten kanssa, ja tieteellisen tarkasti selvitetään, voisiko näillä risteytyksillä turvata erittäin uhanalaisen lajin olemassaolo.
-Elinvoimainen järvilohi on mahtava, symbioottinen ryhmä, jossa yliopistojen, asiantuntijoiden ja viranomaisten huippuasiantuntemus yhdistyy kalastusalueiden intoon ja osaamiseen järviolosuhteista. Mikään näistä organisaatioista ei pystyisi yksinään pelastamaan Saimaan järvilohta, mutta voimat yhdistämällä tämä voi olla mahdollista, Luhtala sanoo.
Myös huoli on Luhtalan mukaan kaikilla yhteinen. Saimaan järvilohia on lukumääräisesti enemmän kuin Saimaan norppia, mutta se on nykyisin huomattavasti uhanalaisempi laji kuin norppa.
– Järvilohet olivat täällä paljon ennen meitä, eikä ihminen ahneuksissaan ja typeryksissään saa tappaa sitä 50 vuodessa sukupuuttoon. Ja tärkeintä on, että ajan mittaan luodaan olosuhteet, jotka mahdollistavat järvilohen lisääntymisen jälleen luonnossa, koska se turvaa lajin olemassa olon kaikista parhaiten.
Elinvoimainen järvilohi
Miksi järvilohen geeniperimä on heikentynyt?
Perimä alkoi heiketä noin 50 vuotta sitten, kun rakennetut padot tukkivat lohien luonnollisen pääsyn kutualueille ja lisääntymisen luonnossa.
1970-luvulla viranomaiset alkoivat pyydystää patojen alta jokeen kutemaan pyrkiviä järvilohia, joiden mädistä ja maidista luotiin keinotekoisia emokalastoja. Niiden lohenpoikaset istutettiin takaisin luontoon järvilohikannan ylläpitämiseksi.
Koska emokaloja saatiin pyydystettyä vain vähän, kaikki nykyiset järvilohen ovat käytännössä peräisin alle kymmenestä yksilöstä ja siten lähisukulaisia keskenään.
Miten heikko geeniperimä näkyy järvilohessa?
Heikko geeniperimä tuottaa esimerkiksi epämuodostumia, ja lohet ovat vähemmän aggressiivisia eivätkä siten pysty poikasina puolustamaan reviiriään.
Miksi järvilohia ei ole aikaisemmin risteytetty?
Aiemmin asiantuntijat ajattelivat, että olisi väärin risteyttää paikallisia kantoja, koska kunkin perimä on sopeutunut juuri paikallisiin olosuhteisiin. Vaikka se on edelleen totta, nykyisin kuitenkin tunnustetaan, että pienet sisäsiittoiset kannat, kuten Saimaan järvilohi, itseasiassa saattavat tarvita ulkopuolista monimuotoisempaa perimää selviytyäkseen pitkällä tähtäimellä hengissä.
Miten risteytyslajit valittiin?
Valituiksi tulivat Nevajoen ja Tornionjoen lohet, koska ne ovat läheistä sukua Saimaan järvilohelle ja vaeltavat Itämereen, jonka suolaisuusaste on hyvin alhainen. Tavoitteena on tänä syksynä saada myös Laatokan järvilohen maitia Hiitolanjoesta. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli hankkia mätiä ja maitia myös Ruotsista Vänerniltä, mutta se estyi Ruotsista löydetyn kalataudin takia.
