Siitä on viisi vuotta, kun käynnistimme Puulan aloitteesta Elinvoimainen järvilohi -hankkeen. Tarkoituksena on omalta osaltamme auttaa äärimmäisen uhanalaista Saimaan järvilohta selviämään hengissä. Hankkeemme tavoite on ollut selvittää sisäsiittoisen järvilohen kannan vahvistamista lähialueiden lohikantojen perintötekijöillä siltä varalta, että keino joudutaan ottamaan lopulta käyttöön. Tähän on syynä se, että asiantuntija-arvioiden mukaan Saimaan järvilohien geneettinen perimä on peräisin todennäköisesti alle kymmenestä yksilöstä. Tämä tekee Saimaan järvilohesta selvästi uhanalaisemman kuin esimerkiksi saimaannorppa.
Perimän vahvistamiseen liittyvä tehtävä on mainittu jo vuoden 2011 Saimaan järvilohen toimenpideohjelmassa. Risteytyskannoiksi valikoituivat lähisukuiset Nevajoen eli käytännössä Kymijoen lohi sekä Tornionjoen lohi. Yritimme kahtena vuotena saada Luonnonvarakeskuksen kanssa maitia myös Laatokan järvilohesta, mutta emme siinä onnistuneet. Hankkeessa ovat ollut mukana Puulan, Päijänteen ja Suonteen kalatalousalueiden lisäksi Suomen johtavat asiantuntijat Luonnonvarakeskuksesta, ELYstä, Maa- ja metsätalousministeriöstä sekä useista yliopistoista. Kolmen järven tavoitteena on järvilohen pelastamisen lisäksi varmistaa omien järvilohi-istutusten jatkuminen ja ”vanhojen hyvien aikojen” saaliiden palauttaminen.
Luonnonvarakeskus julkaisi keväällä tutkimusraportin risteytyslohien ensimmäisen kolmen vuoden haudonta- ja poikasvaiheiden tuloksista. Niiden perusteella ”järvilohi voi saada elinkelpoisuusetua risteytyksestä tutkittujen merilohikantojen kanssa”. Erityisesti naaraspuoleisten merilohien suhteen tehdyt risteytykset, eli käyttämällä nevanlohen mätiä ja järvilohen maitia, lisäsivät pienpoikasten eloonjääntiä puhtaaseen järvilohikantaan verrattuna. Ulkosiitostaantumasta (= eri kantojen risteytyksistä aiheutuvia ongelmia) ei havaittu merkkejä myöskään haudonnanaikaisessa selviytymisessä. Tulokset puoltavat käsityksiä risteytysten käyttökelpoisuudesta tutkittuja merilohikantoja käyttäen.
Järvilohenpoikasten havaittiin myös liikkuvan selvästi nevanlohenpoikasia aktiivisemmin uuteen ympäristöön jouduttuaan, kuvastaen järvilohen pitkän laitostaustan aikana valikoitunutta rohkeustason voimistumista. Voisi kuvitella, että rohkeus on hyvä ominaisuus, mutta asia on päinvastoin: yltiörohkeat lohenpoikaset päätyvät luonnossa helpommin petokalojen saaliiksi ja pyydyksiin.
Vastaavia alustavia positiivisia tuloksia on saatu myös järviseurannasta. Noin 400 skannausraportin perusteella olemme havainneet, että nevaristeytysten palautusprosentti näyttää olevan korkeampi kuin puhtaiden järvilohien. Kaikki nämä tulokset kannustavat meitä jatkoistutuksiin ja -tutkimuksiin.
Onko järvilohen tilanne siis tänään parempi kuin viisi vuotta sitten, kun aloitimme hankkeen? Tähän on kaksi vastausta: kyllä ja ei.
Kyllä siinä mielessä, että luontaista poikastuotantoa ollaan nyt rakentamassa entisissä padotuissa järvilohijoissa, Pielisjoessa, Lieksanjoessa ja Ala-Koitajoessa. Tähän liittyy kutu- ja poikasympäristöjen kunnostuksia, kutulohien ylisiirtoja ja tuki-istutuksia. Luonnon poikastuotanto on välttämätöntä järvilohen pitkäntähtäimen pelastumisen kannalta. Ilman sitä järvilohella ei ole tulevaisuutta. Kunnostustoimet ovat kuitenkin hyvin alkuvaiheessa ja laajamittaisen luonnon poikastuotannon rakentaminen on pikemmin vuosikymmenten kuin vuosien asia. Riittävän suuria poikastuotantoalueita ei ole helppoa löytää padotuissa joissa. Toistaiseksi vähäinen poikastuotanto luonnonympäristöissä ei riitä niin sanotun elinkierron syntymiseen. Siksi olemme edelleen valitettavasti laitoskasvatuksen ja poikasistutusten varassa.
Toinen vastaus on ei. Lyhyellä tähtäimellä Saimaan järvilohen tilanne on huonompi kuin viisi vuotta sitten. Tämä johtuu erityisesti pahenevasta vesihomeongelmasta. Vesihome on tappanut elintärkeitä emokalastoja ja poikasistukkaita, joiden varaan järvilohen säilyttäminen on perustunut. Tähän törmäsimme konkreettisesti myös Elinvoimainen järvilohi -hankkeessa, kun ensimmäiset istutukset vuonna 2019 epäonnistuivat vesihomeen takia. 10000 istutuksiin tarkoitetusta lohenpoikasesta jäi henkiin vain 1600. Vesihomeongelma on ratkaistava nopeasti, sillä romahtanut mädintuotanto ei riitä edes välttämättömien säilytysistukkaiden tuotantoon. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että istutuksiin ja laitosemokalastoihin perustuva järvilohen säilytysstrategia on vakavasti vaakalaudalla.
Saimaan järvilohen pelastamiseksi tarvitaan useita rinnakkaisia toimenpiteitä sekä pitkäjänteisiä investointeja.
Tuoreessa Saimaan järvilohen toimenpideohjelmassa on listattu seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi lähes 40 tavoitetta ja toimenpidettä mukaan lukien Elinvoimainen järvilohi -hankkeen jatkaminen.
Asiantuntijoilla on selkeä näkemys ”miltä hyvä näyttää” eli mitä vaaditaan pitkällä tähtäimellä Saimaan järvilohen uhanalaisuuden poistamiseksi. Kysymys on siitä, riittääkö meillä ihmisillä siihen halu ja kestääkö meidän henkinen kanttimme tehdä työtä vuosikausia. Tällä hetkellä Saimaan järvilohen tulevaisuus voi kääntyä joko ylös tai alas. Seuraavan kymmenen vuoden aikana järvilohi ei tule vielä pelastumaan, mutta se saattaa romahtaa täydellisesti. Luonnolla on kuitenkin ihmeellinen kyky palautua, jos me annamme sille mahdollisuuden.
